Mikä ero mielestäsi on yhteistyöllä ja yhdessä uuden luomisella?

Luin tuoretta Tiimisoppa -kirjaa (Kvist, Mäkipää & al. 2020) ja huomasin tykästyväni siinä olevaan mallinnokseen tiimin yhdessä toimisen tasoista. Kirjoittajat taas ovat mukailleet Britt Andreattan (2018) ajattelua.

Mallissa tiimin toiminta jaotellaan kolmeen tasoon.

Ensimmäinen ja kevyin yhdessä tekemisen muoto on yhteensovittaminen. Se tarkoittaa eri toimintojen koordinoimista yhteensopivaksi. Kullakin tiimin jäsenellä on omat juttunsa, tehtävänsä ja tavoitteensa. Ne risteävät jossain kohdassa toisten jäsenten toimintoihin. On tarpeen koordinoida asioita niin, että tekeminen ei haittaa toisten tekemistä, vaan parhaimmillaan ne tukevat toisiaan. Tiimin jäsenet ovat kuitenkin melko riippumattomia toisistaan.

Yhdessä toimimisen toinen taso on yhteistyö. Yhteistyölle ominaista on, että tiimin jäseniä yhdistää esimerkiksi sama prosessi, jonka eri kohtaa kukin tekee. Yhteistyössä on tarpeen tehdä asioita yhdessä, jotta ko. työprosessi tulee valmiiksi. Yhteistyössä tiimin jäsenet tarvitsevat toisiaan saadakseen tehtävänsä tehtyä ja he ovat riippuvaisia toisistaan.

Kolmas yhdessä toimimisen muoto on yhdessä uuden luominen. Tiimi luo yhdessä jotain sellaista, jota ei ole aiemmin ollut ja joka ei olisi syntynyt kenenkään tiimiläisen käsissä yksistään. Joskus tiimin työn lopputulos ei ole ennalta arvattavissa tai selkeästi ennakkoon nähtävissä. Lopputulos syntyy prosessissa ja dialogin seurauksena. Kaikki tiimiläiset ovat aktiivisia ja vaikuttavat lopputulokseen. Saattaa myös olla, että tekemistä jälkikäteen arvioitaessa on mahdoton sanoa, kuka teki mitäkin tai mikä oli kenenkin ansiota.

Olen pohdiskellut, miten poikkeustila on vaikuttanut tiimien yhdessä toimimisen tasoon ja syvyyteen.  Tiimityö on vaihtunut etäilyyn, työyhteisöjen kehittäminen ja vapaamuotoiset kohtaamiset ovat  siirtyneet virtuaalisiksi.

Ovatko tiimit kyenneet luomaan yhdessä uutta? Tai onko sellainen tiimi, joka ennen toimi yhdessä luomisen tasolla, nyt etäilyn vuoksi joutunut tyytymään yhteistyöhön? Tai päinvastoin. Onko joku tiimi ehkä löytänyt ihan uuden työtavan ja onnistunut luomaan yhdessä uutta myös etänä?

Tiimisopan kirjoittajat yhdistävät tiimin yhdessä toimimiseen ajatuksen energiatason vaihtelusta. Mitä syvempää yhteistyötä tiimi tekee, sen enemmän se sekä vaatii että antaa energiaa.

Otin vapauden piirtää malliin myös psykologisen turvallisuuden tasoa kuvaavat nuolet.

Kevyempi yhteistyö ei vaadi samanlaista psykologisen turvallisuuden määrä kuin yhdessä uuden luominen vaatii.

Yhdessä uuden luominen edellyttää tiimin jäseniltä syvää luottamusta toisiinsa. Kun luodaan uutta, se harvoin tapahtuu ilman huteja. Pitää siis voida luottaa siihen, että tiimi kestää virheet, kritiikin ja keskinäiset erimielisyydet. Pitää osata ratkoa yhdessä ristiriitoja. Pitää olla vahva tunne siitä, että tiimiläiset eivät kampita toisiaan, vaan haluavat että kaikki menestyvät.  Pitää voida luottaa siihen, että se mitä sovitaan, pitää kutinsa. Pitää mennä yhdessä myös vaikeiden kohtien yli. Tärkeää on nähdä tavoite riittävän samanlaisena ja ponnistella yhdessä sitä kohti.

Paljon on kirjoitettu ja puhuttu viime aikoina etätyön mukanaan tuomasta zoom-apatiasta tai etätyöuupumuksesta. Paljonko siinä on kyse siitä, että psykologisen turvallisuuden tunne tiimissä on heikentynyt? Tiimeillä ei ole ollut samanlaisia keinoja, valmiuksia eikä foorumeja antautua yhdessä luomisen tilaan. On ollut pakko tyytyä yhteistyöhön. Tällöin ei myöskään psykologista turvallisuuden tunnetta ole voitu samalla tavalla vahvistaa, haastaa ja kehittää kuin kasvokkain kohtaamisissa.

Toivottavasti ja todennäköisesti aihetta jo tutkitaan jossain päin maailmaa. Tutkimustuloksia odotellessa, voimme ainakin keskustella aiheesta lisää. 

Mitä ajatuksia sinulla herää tiimien yhdessä tekemisen tasoista, energian määrästä ja psykologisesta turvallisuudesta? Ja millaisia lisämausteita ajattelet etätyön siihen tuoneen?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.