Valtakunnallista Työnohjauksen päivää vietetään tiistaina 28.1. Tuolloin Suomen Työnohjaajat ry:n (STOry)  aktiiviset kollegat eri puolella Suomea järjestävät hienoja tilaisuuksia tutustua työnohjaukseen sekä sen merkitykseen työelämän kehittäjänä. Tämän vuoden erityisteemana on esimiesten työhyvinvointi ja sen merkitys koko työyhteisön toiminnalle.

Väitän, että valtaosa nykyajan esimiehistä ja johtajista on erinäisissä koulutuksissa ja valmennuksissa opiskellut hyvää johtamista. Näin ollen he kyllä tietävät, mitä tulisi tehdä ja mitä olisi hyvä välttää. Arjen johtamistilanteet kuitenkin vaativat usein nopeaa reagointia ja johtajan toiminta kumpuaa enemmän selkäytimestä kuin oppikirjoista. Uskon, että johtajan todellinen kasvaminen vaatii oman käyttäytymisen, motivaation, asenteiden ja uskomusten tutkimista sekä niistä tietoiseksi tulemista. Ja kaikkiin näihin työnohjauksessa on mahdollisuus syventyä.

Työnohjauksen fokuksessa on uuden opettelu suhteessa työhön, organisaatioon ja omaan rooliin. Erityisesti kun työnohjattava kamppailee jaksamisen ongelmien kanssa, tulee tarkasteluun myös vanhasta luopuminen. Jotta voi oppia uutta, pitää jostain luopua. Työnohjaus on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa käytössä ja vuosikymmeniä. Siellä ohjauksen keskiössä ovat useimmiten vaikeat asiakaskeissit, joiden tiimoilta yhdessä opitaan uusia tapoja lähestyä ja ratkaista työhön liittyviä haasteellisia tilanteita.

Työnohjaukseen hakeudutaan valitettavasti usein vasta sitten, kun ongelmat jaksamisessa, yhteistyössä tai ilmapiirissä ovat jo sylissä. Ihan parasta olisi, kun työnohjaus olisi luonnollinen ja itsestään selvä osa jokaisen esimiehen työtä. Toisaalta paljolti samanlaisiin tilanteisiin törmää yhä useammin myös asiantuntijatehtävissä. Työnohjaus voi siis olla työssä oppimisen ja kehittämisen välineenä ihan missä tahansa työssä.

Ajattelepa, miten paljon parempi työelämä olisikaan, jos esimiehet tuntisivat paremmin itsensä ja omat toimintatapansa sekä niiden vaikutukset muihin esim. stressitilanteissa. Mitä, jos asiantuntijat osaisivat johtaa omaa työtään ja huolehtia töiden priorisoinnista sekä omasta jaksamisestaan nykyistä paremmin? Entä, jos tiimi pystyisi puhumaan avoimesti erilaisista näkemyksistä työn tekemiseen liittyen? Mitä tapahtuisi, jos työyhteisön jäsenet oppisivat antamaan ja saamaan palautetta toisiltaan tässä ja nyt eikä vain kerran vuodessa kehittämispäivässä?

Työnohjaajana saan usein palautetta siitä, ettei vastaavia keskusteluja ja työkavereiden ajattelun ymmärtämistä olisi syntynyt ilman työnohjausta. Työnohjauksessa on mahdollisuus yhdessä ihmetellä asioita ääneen ja tuoda turvallisessa ympäristössä kuuluviin myös omaa epävarmuutta ja erilaista ajattelua.

PS. Käy tutustumassa STOryn sivuilla Työnohjauksen päivän ohjelmaan ei puolilla maata ja ilmoittaudu mukaan oman alueesi tapahtumaan! https://www.suomentyonohjaajat.fi/yhdistys/tyonohjauksen-paiva-2020

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.