Kyllin hyvä (työ)elämä?

Riittämättömyyden tunne on valtavan yleinen. Työnohjaajana ja työyhteisövalmentajana törmään tähän ihan joka päivä. Siitä puhutaan sekä yksilöllisissä keskusteluissa että työyhteisöjen tapaamisissa.

Ei pystytä tekemään työtä niin hyvin kuin se omasta mielestä pitäisi. Ei tiedetä, mikä on riittävästi ja riittävän hyvää. Ei olla tyytyväisiä mihinkään eikä osata nauttia saavutetuista asioista. Ahdistaa, väsyttää ja lopulta masentaa.

Osa näistä riittämättömyyden tunteista työelämässä varmastikin syntyy syistä, joihin voimme yhdessä vaikuttaa ja joille todellakin pitäisi tehdä jotain. Ja pian.

• Riittävät resurssit (henkilöstö, tilat, työvälineet jne.) tehdä työtä.
• Tavoitteiden asettaminen ja niistä yhdessä keskusteleminen, niin että kaikilla on riittävässä määrin yhteinen käsitys siitä, mitä ja miksi tehdään.
• Palautteen antaminen: toiseen reagoiminen töissä, onnistumisten huomaaminen ja niistä kiittäminen, tarvittaessa korjaavan palautteen antaminen ja kurssin uudelleen reivaaminen.

Osa taas on sen laatuista riittämättömyyttä, jonka suhteen me jokainen voimme tehdä korjausliikkeen vain itse.

• Missä määrin tunnistat asiat, joita haluat elämässäsi vahvistaa ja toisaalta ne, joita et enää elämääsi halua?
• Teetkö valintoja em. asioiden mukaisesti? Vai toimitko ehkä omia arvojasi vastaan?
• Mikä sinua estää toimimasta itsesi parhaaksi?
• Mistä nautit?  Miten voit lisätä niitä asioita elämääsi?
• Millaiset asiat sinua motivoivat? Miten voisit tehdä enemmän sellaisia asioita?
• Miten helppoa sinun on rajata ja sanoa ei? Kenelle sinun on erityisen vaikea asettaa rajoja ja miksi?

Mitä useammin olet pudonnut riittämättömyyden rotkoon ja ehkä kokenut uupumuksen, sitä helpommin sinne humpsahtaa uudestaan. Sitä hanakammin pitää opettaa itseään olemaan uskollinen omille arvoilleen ja rohkaista itseään valitsemaan niiden mukaisesti. 

Suosittelen kuuntelemaan podcastin https://areena.yle.fi/podcastit/1-63505385

Sari Valton vieraina ovat neurobiologi Kai Kaila ja vapaa kirjoittaja Eeva Kolu. He keskustelevat kiinnostavasti siitä, miten me ajamme itsemme uupumuksen kierteeseen. Ja toisaalta myös siitä, miten alttius liialliseen stressaantumiseen voi olla kirjoitettuna jo meidän perimäämme.

Minulla on sinulle ehdotus: Nyt joulun pyhinä ja uudenvuoden kynnyksellä pysähdy ja kuuntele omia ajatuksiasi. Hengitä ja ole tekemättä mitään. Mitä tarvitset? Mikä on tärkeää? Miten voit valita entistä useammin sen, joka on itsesi parhaaksi? Keneltä voisit saada apua, jotta olisit jatkossa uskollisempi itsellesi?

Levollista joulua ja riittävän hyvää vuotta 2023❣️