Tämän työn rikkaus on, että pääsee kurkistamaan erilaisiin työpaikkoihin sekä työ- ja johtamistapoihin. Niiden takana on joukko erilaisia ihmisiskäsityksiä, visioita ja strategioita. Niitä yhdistää se, että kaikki organisaatiot pyrkivät ihan varmasti hyvään ja haluavat onnistua.

En usko, että yksikään organisaatiouudistus tehdään siksi, että haluttaisiin epäonnistua. Enkä myöskään usko, että kukaan aloittaa työpäivänsä ajatuksella, että tavoitteena on tänään tehdä asiat mahdollisimman huonosti.

Monessa työpaikassa maailmat kuitenkin näyttävät eriytyvän. Käsitys siitä, mikä on hyväksi, vaihtelee eri puolilla organisaatiota. Tavoitteista ja visiosta ei ole yhteistä ymmärrystä. Se, minkä työntekijät näkevät ja huomaavat joka päivä, ei näy ylimpään johtoon asti. Ja vastaavasti työntekijät eivät näe, mihin johto toimillaan pyrkii.

Lähtökohtaisesti tämä on ihan ymmärrettävää. Perspektiivi on erilainen ja niin sen on tarkoituksenmukaista ollakin. Johdon tehtävä on katsoa kauemmas, asettaa tavoitteita ja näyttää suuntaa. Työntekijöiden näkökulmasta asiat näyttäytyvät käytännönläheisempinä ja konkreettisina.

Ongelmissa ollaan, jos nämä kaksi maailmaa eivät kohtaa. Ei ole valmiutta tai halua kuulla, miltä asiat toisesta näkökulmasta näyttävät ja tuntuvat. Henkilöstö voi huonosti. Johto vastaa huonovointisuuteen viestimällä entistäkin painokkaammin ja kuuluvammin omaa viestiään. Kuulematta aidosti, miksi henkilöstö voi huonosti. Henkilöstöllä puolestaan ei ole keinoja viestittää johdolle, miten he asiat kokevat ja näkevät.

Maailmojen väliltä puuttuu yhteisen ymmärryksen etsiminen – dialogin silta.

Dialogi sanana muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta dia (läpi, kautta) ja logos (sana, merkitys). Dialogi siis tarkoittaa merkityksen kulkemista läpi. Se on sanojen ja merkitysten virtaamista. Parhaimmillaan dialogi ilmenee silloin, kun ihmiset antautuvat aidosti kuuntelemaan toistensa ajatuksia.

Aidosti kuuntelu tarkoittaa, että keskittyy kuuntelemaan toista ilman, että miettii koko ajan omaa mielipidettään tai argumenttia, jolla kumota toisen näkemys. Kuuntelua uteliaana ja tarkoituksena ymmärtää, vaikka ei olisikaan samaa mieltä. ”Ihanko totta tästä voi ajatella myös näin?” ”En ole tajunnutkaan, että asian voi kokea myös tuolla tavalla.”

Dialogissa olennaista on, että keskustelussa ikään kuin punotaan vuoropuheluna asiaa yhteen. Kunkin keskustelijan puhe liittyy siihen, mitä edellinen puhuja on sanonut. Se ei ole valmiiksi mietitty argumentti tai puolustuspuhe, vaan asia, joka tulee mieleen siinä hetkessä, kun toinen puhuu.

Dialogi rakentaa yhteistä ymmärrystä. Sen kautta luodaan yhdessä merkitystä asialle, jonka kukin keskustelija kokee tai näkee eri tavoin.

Dialogia voidaan opetella ja tietoisesti käyttää myös vuorovaikutuksen sekä yhteisen ymmärryksen lisäämisen menetelmänä.  Liikkeelle voi lähteä ihan siitä, että antautuu keskustelemaan ilman omaa agendaa ja keskittyy kuuntelemaan toisen tarinaa. Jos haluaa syventyä dialogin maailmaan enemmän, suosittelen tutustumaan esim. Erätauko säätiön ylläpitämiin ja kehittämiin hienoihin dialogityökaluihin.

Mitäpä jos seuraava henkilöstöinfo olisikin dialogi?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.