Kuten useimmilla meistä, myös minulla on kokemusta hyvästä ja huonosta johtamisesta. Onneksi ihan urani alussa sain kokemuksen hyvästä johtajasta ja huonot kokemukset tulivat vastaan vasta myöhemmin. Miten tuhoisaa olisikaan ollut, jos olisin joutunut pahan pomon tallomaksi jo nuorena.

Hyvä pomoni oli minulle idoli ja roolimalli. Hän oli taitava ryhmän veturi ja karismaattinen esiintyjä. Hän oli myös hyvä kuuntelija ja ennen kaikkea opettaja meille nuoremmille.

Hän tuntui näkevän minut paremmin kuin minä itse. Hän rohkaisi ja opasti. Hän uskoi minuun paljon aiemmin ja useammin kuin itse uskoin itseeni. Erityisesti mieleeni on jäänyt, että hän lähetti minut hyvin alkuvaiheessa yksin ulkomaan keikalle merkittävän asiakkaan kanssa ja vakuutti sekä asiakkaan että minut siitä, että pärjään kyllä mainiosti. Ja niin minä sitten pärjäsinkin, vaikken todellakaan sitä itse uskonut, kun reissuun lähdin. Pomoni heitti minut ja muut nuoret kollegat altaan syvään päähän ja oli varma, että osaamme uida. Samalla kuitenkin pystyimme luottamaan, että hän heittää pelastusrenkaan, jos emme pysykään pinnalla.

Koko työyhteisöstä kasvoi keskenään tiivis joukko, jossa oli hurja draivi ja oppimisen halu sekä vahva yhteisöllisyys. Siellä syntyi ystävyyssuhteita, jotka ovat voimissaan yhä yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Pomoni mallitti omalla olemisellaan sekä luottamuksen osoittamisella sitä tapaa, jolla siinä työpaikassa toimittiin. Me kaikki saimme tuntea olevamme merkityksellisiä ja arvokkaita, mutta samalla myös keskeneräisiä ja kehittyviä.

Joukostamme kasvoi niin vahva ja itsevarma, että tiedän sen herättäneen ärsytystä ja kateutta muualla isossa organisaatiossa. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että elimme omassa pienessä kuplassamme ja eräänlaista kuherruskuukautta. Kuplan sisällä oli kuitenkin mahtavaa. Pomo oli paras johtaja, joka minulla on koskaan ollut. Hän luotti, uskoi, puski eteenpäin, rohkaisi, vaati, opetti, kuunteli ja ymmärsi. Tiesin ja tunsin olevani hänelle ja työllemme tärkeä.

Kuva: Matti-Elias Väätäinen

Pahan pomoni ”filosofiaksi” valitettavasti osoittautui hajota ja hallitse. Hänellä oli aina joku tai joitakin suosikkeja. Itsekin olin työsuhteeni aluksi suosikkien etupiirissä enkä ymmärtänyt yhtään, kun työyhteisössä pomoa moitittiin ja minua varoiteltiin hänestä. Hänhän oli niin pätevä ja kokenut.  Hänellä oli aina aikaa minulle ja hän otti minut aina mukaansa kaikkialle, jakoi vastuutta jne.  Kunnes alkoi tulla eteen asioita, joista olin hänen kanssaan eri mieltä ja sanoin sen ääneen. Kunnes aloin saada itsenäistä asemaa organisaatiossa ja useat kollegani alkoivat kääntyä asioineen puoleeni. Siitä alkoi vuosien piina.

Mitkään vastuullani olevat asiat eivät edenneet. Minut jätettiin pois ryhmistä ja asioista, joissa olin ennen mukana. Tehtäviäni siirrettiin muille. Olin itsekin tuolloin esimies ja paha pomoni yritti viedä minulta tiimini ja esimiesasemani. Tiimini onneksi ryhtyi taisteluun ja voitti taistelun eikä meitä hajotettu. Paha pomoni kontrolloi, antoi epäselviä ja epäloogisia toimeksiantoja, jätti työn kannalta olennaisen tiedon ulkopuolelle. Lisäksi hän harrasti julkista nöyryyttämistä isomman ryhmän ja esim. vieraiden läsnäollessa. Hän vähätteli osaamistani ja asemaani julkisesti ja nosti omaansa. Häntä pelättiin ja vihattiin laajalti.

Asioita yritettiin käsitellä hänen kanssaan ensin kahdestaan, sitten ylempien johtajien kanssa ja luottamusmiesten sekä työsuojelunkin kera. Hän oli kuitenkin niin korkeassa asemassa, ettei hänen toimiinsa tosiasiassa puututtu joitakin huomautuksia ja toimenpidekehotuksia lukuunottamatta. Hänen vuokseen useat vaihtoivat työpaikkaa ja valitettavan useat sairastuivat.

Sekä hyvä että paha pomo ovat jättäneet jälkensä sieluuni. Hyvä johtaja osoitti vahvuuteni ja näytti suuntaa sille uralle, jolla edelleen olen. Paha pomoni on saanut minut terveellä tavalla allergiseksi huonolle johtamiselle. Enää en suostu siihen. Kun nykyään törmään siihen, tunnistan sen nopeammin ja käännän sille selkäni.

Omat traumani olen huonon johtamisen jäljiltä onneksi jo käsitellyt. On varmaan myös niin, että molemmat ääripään johtajat ovat antaneet minulle näkemystä ja kokemusta johtamisen kysymyksissä. Nykyään pystyn käyttämään kaikkea kokemaani osana ammatillista osaamistani, kun autan sekä esimiehiä että työyhteisöjä kehittämään omaa toimintaansa. Intohimonani on olla edistämässä parempaa työelämää ja tukea hyvää johtamista.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.