Aivotutkija Katri Saarikivi ja Helsingin yliopiston Humex- tutkimusryhmä avasivat seminaarissa viime viikolla pari vuotta kestäneiden mielenkiintoisten empatiatutkimuksiensa alustavia tuloksia. Seminaarin anti sai minut pohtimaan työyhteisön vuorovaikutusta ja empatian merkitystä työssä.

Empatia on kykyä tunnistaa toisen tunnetila sekä ymmärtää toista ihmistä. Ymmärtäminen ei tarkoita, että olisi ajateltava samoin tai edes hyväksyttävä toisen toiminta tai ajatukset. Silti voi ymmärtää, haluta kuulla lisää ja olla utelias sille, mitä toinen tilanteessa tuntee ja ajattelee. Neurologiassa on tunnistettu ns. peilisolut (empatianeuronit), jotka aktivoituvat sosiaalisessa kanssakäymisessä ja auttavat meitä tunnistamaan, mitä toinen ihminen tekee ja millaisessa mielentilassa hän on.

Jo jonkin aikaa on tiedetty, että ihminen on sosiaalinen eläin myös fysiologisessa mielessä. Samassa ryhmässä tiiviisti olevien ihmisten fyysiset reaktiot alkavat etsiä samaa rytmiä ja synkronoituivat toisiinsa. Puheen rytmi, asennot, ilmeet, eleet ja tunteet tarttuvat. Tämä kaikki voidaan mitata aivosähkökäyrillä, jotka vuorovaikutustilanteissa alkavat muistuttaa toisiaan. Pyrimme fyysisesti pääsemään samalle taajuudelle toisten kanssa. Saarikivi sanookin empatian sijaitsevan aivojen välissä.

Työyhteisön ja johtamisen näkökulmasta tämä sai minut ajattelemaan jälleen kerran esimerkin ja työyhteisön kulttuurin voimaa. Tunteet ja elämisen rytmi tarttuvat hypersosiaalisen eläimen (=ihmisen) laumassa yksilöstä toiseen. Työpaikoilla kokoontuu päivittäin lauma, joka pyrkii kaikin keinoin samalle aaltopituudelle toistensa kanssa. Onko laumalla viisas johtaja, joka esimerkillään korostaa empaattisuutta ja pyrkimystä ymmärtää toisenlaista näkökulmaa? Nostetaanko työkulttuurissa esiin yhteisiä arvoja ja niiden mukaisia tavoitteita? Palkitaanko työyhteisössä välittämisestä ja yhteistyöstä? Rohkaistaanko työpaikalla avoimeen keskusteluun ja uusiin ratkaisuihin?

Saarikiven ja ryhmänsä tutkimuksissa selvitettiin aidoissa ja simuloiduissa työtilanteissa millainen merkitys empatialla on koettuun vuorovaikutustilanteeseen sekä yhteistyöhön. Kun keskustelukumppani oli empaattinen, koettiin vuorovaikutus paremmaksi kuin, jos toinen ei ollut niin empaattinen. Aivojen sähkökäyrämittauksissa havaittiin myös (ainakin alustavana tuloksena), mitä haastavampaa tehtävää tutkittavat parit olivat ratkomassa, sitä kiivaammin aivot pyrkivät keskenään synkronoimaan toimintaansa suhteessa työparin aivoihin.

Humex-ryhmän tutkimuksissa mm. lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksen koettiin olevan empaattisempi, kun potilasta puhuteltiin henkilökohtaisesti, hänen tietotasostaan oireiden osalta oltiin kiinnostuneita sekä osoitettiin välittämistä myös potilaan terveyshuolista yleisesti. Jo aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että stressi ja ajan puute, eritahtisuus, tiedonsaannin rajoitukset ja me vastaan te -asetelmat estävät empatian syntyä.

Voisiko seuraavan työyhteisönne kehittämistilaisuuden tai johtoryhmän vetäytymisseminaarin teema olla ”Koko lauma samalla aaltopituudella – empatian lisääminen työssä”?

Kuva: Katri Saarikivi esittelee empatiatutkimuksessa käytettyä katsetestiä 5.12.2019 Korjaamolla

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.