Reagoimattomuus tekee näkymättömäksi

Olet lähettänyt parikin viestiä itsellesi tärkeästä aiheesta työkaverille / esimiehelle / yhteistyökumppanille etkä saa viesteihisi mitään vastausta. Siis et mitään! Et edes vastausta, jossa kerrottaisiin, ettei hän ole ehtinyt selvittää asiaa, ei osaa sanoa tai ei koe juttua nyt ajankohtaiseksi. Sapettaa ja ihmetyttää. Onko sinusta tullut näkymätön?

Olet yrittänyt olla yhteydessä palveluyritykseen ja jättänyt sinne tarjouspyynnön tai yhteydenottopyynnön. Kukaan ei vastaan. Siis ei mitään! Ei edes vastausta, että valitettavasti tällä hetkellä palvelua ei voida toteuttaa tai ettei palvelu heidän mielestään sovellu tilanteeseesi tai ei mitään muutakaan selitystä. Sapettaa ja ihmetyttää. Miten jollakin (itseasiassa aika usealla) yrityksellä on varaa tällaiseen asiakaskokemukseen?

Työpisteesi on yksi monista työpisteistä avotilassa. Työkaverisi tulevat aamulla tai pitkin päivää työpisteelleen sivuilleen vilkuilematta. Haet katsekontaktia viereisen loossin kaveriin, jotta voisit moikata hyväthuomenet. Katseenne eivät kohtaa ja niinpä jatkat näytön tuijottamista. Jonkun ajan kuluttua ollaan tilanteessa, ettet edes ole varma keitä samassa työtilassa työskentelee, saati sitten että tietäisit mikä kunkin työtehtävä on. Tulee vähän tyhmä ja yksinäinen olo. Onko sinusta tosiaankin tullut näkymätön?

Mahdatko tunnistaa edellä mainittuja tilanteita? Itselleni ne ovat tuttuja joko omakohtaisesti tai asiakkaideni kautta. Se, ettei reagoida toisiin ihmisiin ja heidän asioihinsa, on todella tylyä. Syitä voi olla monia ja usein tarkoitus ei varmaankaan ole pahoittaa toisen mieltä. Totuus kuitenkin on, että jos sinua kohdellaan kuin olisit näkymätön, aiheuttaa se tunteen, että olet arvoton ja yhdentekevä.

Kuva: Matti-Elias Väätäinen

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen on puhunut jo jonkin aikaa mikropalautteen merkityksestä työyhteisöissä. Palautteen työelämässä ajatellaan helposti liittyvän isoihin tekoihin, tavoitteiden saavuttamiseen tai saavuttamatta jättämiseen. Mikropalaute on pientä hyväksyntää, reagoimista toiseen. Vaikka lyhytkin kuittaus viestiin. Tai moikkaus aamulla työpisteelle tultaessa. Tai mitä kuuluu- kysymys lounasjonossa. Hymy palaverissa.

Mikropalaute viestittää toiselle, että olet olemassa ja okei sellaisenaan. Hyväksyntä ja toisten huomioiminen pitää yllä hyvää ja turvallista fiilistä, mikä taas edistää luottamusta ja yhteisen tekemisen meininkiä. Sellaisessa ilmapiirissä myös erilaiset näkemykset uskalletaan tuoda esiin ja konfliktit on mahdollista kohdata rakentavasti. Jos koet olevasi lähestulkoon näkymätön, on melko epätodennäköistä, että kokisit olosi työyhteisössä luottavaiseksi. Miten luova olet silloin? Miten helposti otat riskejä ja kokeilet uutta?

Onneksi nuoremmat ikäluokat ovat meitä viisikymppisiä viisaampia myös suhteessa palautteeseen. Parikymppiset ovat tottuneet reflektoimaan omaa toimintaansa ja arvioimaan tekemistään sekä yksin että ryhmässä jo päiväkodissa. Kun parikymppiset ovat työyhteisössä, he vaativat palautetta. He eivät onneksi suostu olemaan näkymättömiä ja itsestään selvyyksiä, vaan tarvittaessa he vaihtavat työpaikkaa. Meillä työelämän senioreilla on totisesti nuorilta muutakin opittavaa kuin digitaidot. Ja hyvä niin!