Viime aikoina olen huomannut miettiväni useasti luottamuksen teemaa. Olen joutunut käymään läpi pettymyksen tunteita huomatessani etten voikaan luottaa toiseen. Yhteistyössä ei olekaan ollut riittävää määrää luottamusta.

Lähtökohtaisesti olen luottavainen ja helposti kontaktissa uudenkin ihmisen kanssa syntyy tunne luottamuksellisuudesta. Elämän varrella olen toki joitakin kertoja saanut myös kokea olevani liian sinisilmäinen ja luottamukseni on petetty. Tai sitten olen yllätyksekseni huomannut, ettei toinen tunnukaan luottavan minuun riittävästi. Kovin kolaus onkin lopulta se, etten ole itse kyennyt herättämään riittävää luottamusta, jotta yhteistyö olisi sujuvaa ja hyvää. Ankara peiliin tuijottamisen paikka! Miten olen ollut vuorovaikutuksessa? Mitä oikein tapahtui?

Ihmiset ovat persooniltaan erilaisia suhteessa luottamukseen. Osa suhtautuu luontaisesti positiivisesti, rennosti ja luottavaisesti asioihin sekä toisiin ihmisiin. Osa ihmisistä lähestyy asioita ja ihmisiä etäältä, tutkien, kyseenalaistaen ja epäillen. Peruspersoonassa olevat erot joko vahvistuvat tai tasaantuvat sen mukaan, millaisia elämänkokemuksia ihmiset käyvät läpi. Jos perusluonteeltaan luottavaisen ihmisen luottamus petetään useasti, hän oppii epäilevämmäksi ja varovaisemmaksi. Ja toisinpäin. Jos epäilijä saa hyviä luottamussuhteita, hänen luottavaisuutensa lisääntyy.

Useimmiten työyhteisöissä luottamuspula syntyy, koska asioista ei keskustella riittävästi. Onko yhdessä juteltu siitä, millaiset pelisäännöt meillä on? Mitä kukin odottaa toisen työpanokselta? Millaista työkulttuuria ja -tapaa meillä halutaan edistää? Miten annetaan ja otetaan vastaan palautetta? Miten toimitaan, kun emme ole samaa mieltä tai kun luottamus on koetuksella?

Kuva: Matti-Elias Väätäinen

Toisinaan työyhteisössä käy myös niin, että puheet ovat yhtä ja teot toista. Erityisesti esimiehen ja johtajan sanomiset ja tekemiset ovat suurennuslasin alla. Jos teot ja puheet ovat ristiriidassa, luottamus on jo karkuteillä. Teot ovat ne, joita uskotaan. Ja esimies on aina työyhteisössä esimerkki – niin myös suhteessa luottamukseen.

Luottamus on ihmisen perustunteita ja -tarpeita. On ihanaa, kun vierellä on ihminen, jonka käsiin voit luottaa itsesi kokonaan. Parisuhteessa tai ystävyydessä täydellinen luottamus on itsestään selvä peruslähtökohta. On myös ammatteja, joihin on sisään rakennettuna erityisen vahva luottamusvaatimus. Vai miltä tuntuisi olla sairaana epäluotettavan lääkärin hoidettavana? Tai mitä jos joutuisit epäilemään jokaista viranomaista, jonka kanssa asioit? Toisissa ammateissa myös luottamus työkaveriin pitää olla vahvempaa kuin toisissa. Esimerkiksi poliisipartion on kyettävä luottamaan henkensä työkaverin varaan – joka päivä.

Luottamus tuo levollisuutta ja rohkeutta. Luottamus mahdollistaa aidon ja reilun keskustelun ja asioiden kriittisenkin tarkastelun. Pelko ja varovaisuus kahlitsee toimintaa. Luottamus antaa tilaa ottaa riskejä ja heittäytyä uuteen. Lisäksi luottamus tarttuu. Kun sinuun luotetaan, haluat olla luottamuksen arvoinen ja vastavuoroisesti luottaa toiseen. Luottamus laittaa hyvän kiertämään.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.